Lähdin katsomaan, että joko asfalttimiehet ovat 8-tiellä asti. Periaatteessa 8-tie näkyi jo uuden tasoituspinnoitteen päätyttyä, mutaa muutama sata metriä vielä pitäsi jaksaa. Minä jaksoin ajaa Nyykauppiin asti, pohdin kyllä siinä viimeisen riippusillan kohdalla, että luotanko ettei se tälläkään kerralla romahda vaikka onkin niin kallellaan vai jaksanko ne viimeset kilometrit Juthbackan sillalle. Ajoin sillalle asti ja sitten olikin mukava lasketella myötätuulessa aina Volttiin asti. Mutta matka Voltista Ylisenmäelle kyllä vähänsen pienensi lopullista hyvänolontunnetta, sillä olihan melko raskasta polkea nuo viimeiset kilometrit. Se varmaan vaikutti myös siihen, että unohdin sammuttaa ST:n, joten harjoituksen kesto ja keskinopeus ovat jotain aivan muuta mitä ST:n kuvassa kerrotaan. Kokonaiskesto oli noin 4 h 30 min ja keskinopeus melko lähellä 15 km/h
Eli melkein sama lenkki kuin pari päivää sitten, mutta välttääkseni Kurjenluhdan loppumattomuuden kiersin Kivihuhdan kautta. Totesin, että puolensa on molemmilla vaihtoehdoilla :-)
Aamulla oli vähän sumuista, mutta yhdeksään mennessä sumut haihtui ja aurinko paistoi. Takki piti kuitenkin vetää päälle lähtiessä eikä sitä tarvinnut riisua ennen Varpulaa, kun sai lähteä myötätuuleen ajelemaan takaisinpäin.
Ensin kirkolle, sitten Ylihärmään Järven kautta, Vaasantien ympyrän kautta Kuntsarille ja sitten valtatietä painisalille, josta Poromaan kautta Yliviitalaan ja Voltin kautta Ekolaan.
Käväisin iltapäivällä tekemässä lenkin kirkonkylällä
Ei ollut hellekelin kun lähdin yhdeksän aikoihin pohjoiseen vastatuuleen. Sai olla hanskat kädessä ja tuulitakki päällä eikä kuitenkaan ollut liian kuuma koko matkalla.
Ajelin 19-tietä aina Ytterjeppoon asti eli 8-tielle, sitten Itäistä Jepuantietä Keppoon asti, jossa vaihdoin taas oikealle puolen jokea ja laskettelin myötätuulessa Ylisenmäelle.
Matka meni sujuvasti muuten, mutta Mirkan kohdalla jouduin pysähtymään ja arpomaan, että soitanko hätäkeskukseen vai yritänkö etsiä sisäänpääsyn tehdasalueelle ja löytää sieltä apua, sillä tehdasrakennuksen päässä olevan Woikosken pystysäiliön alaosasta purkaantui jonkinlaatuista kaasua (näkyi vaaleaa höyryä ja tielle asti kuului pihinä, hajua ei tielle asti tullut). Minuutti tai pari siinä ehdin ihmetellä ja kaivaa jo kännykänkin käteen, kun kaasupurkaus loppu eli ilmeisesti jokin vedenpoistopuhallus tai vastaava oli kyseessä eikä siis aiheuta toimenpiteitä. Joskus kannattaa näköjään olla hiukan hidas :-)
Päivän pyöräretki suuntautui kirkolle. Ajelin Volttiin asti vanhaa maantietä ja Haudan kurvissa totesin, että ilmeisesti eilen bongaamani pelotinhaukat toimivat, sillä valtatien sillä puolen ei ollut lintuja, lintuparvista puhumattakaan, mutta Haudan kurvien metsikössä ja jokivarren puissa ja latojen katolla sekä ilmassa oli melkoiset naakka- ja lokkiparvet. Hakomettällä kiersin vähän asuntoalueella, mutta sitten kirkolle ja samantien toiselle puolelle jokea ja Volttiin, josta valtatietä Ekolaan.
Koska oli hellepäivä luvassa, yritin lähteä pyörälenkille varhain, mutta kyllä se meni yli yhdeksään ennenkuin pääsin matkaan. Ajelin vastatuuleen aina Pöyhöselle asti ja sitten Liinamaan sillankautta Yliviitalaan ja siitä suoraan Volttiin ja kotiin. Voltissa pysähdyin juomaan ennen valtatielle tuloa ja piti oikein laittaa silmälasit päähän kun näytti, että joku lennättää dronea siinä Huhtamäentien viereisellä perunamaan yllä. Tarkempi tutkistelu kuitenkin paljasti lentolaitteet pelotinhaukoiksi, ilmeisesti linnut käyvät ronkkimassa perunamaatakin??
Lenkin jälkeen katsoin, mitä SportTracker oli saanut talletettua ja näytti siltä, että eilen tehty sovelluksen virranhallinan asetusmuutos auttoi ongelmaan, sillä ST piirsi reitin juuri kuin se tehtiin, eikä enää oikonut linnuntietä :-)
Pirkko-täti ja Junnu olivat menneet niittämään puskien ympäriltä heinät lakoon. Minä säätelin vähän polkupyöräni jarruja vähemmän laahaaviksi, ajelin Holmankankaalle, josta käännyin takaisin hakemaan vesipullon. Uusintayritys meni paremmin ja pääsin Huhtamäkeen asti. Pirkko ja Juha olivat jo melkein valmiit, mutta minä näön vuoksi teroitin Pirkon viitakkeen ja kaadoin muutaman koiranputken. Kävimme tarkistamassa talon kunnonkin; melkoisesti alkaa käyttämättömät vuodet näkyä :-(
Niiton ja tutustumiskierroksen jälkeen P&J ajoivat edeltä Ekolaan suihkuun ja minä ajelin perässä. Keitimme vielä kahvit ja heidän lähdön jälkeen aloin valmistautua siirtymiseen Tuohisaloon, jossa tapasin myös P&J:n uudelleen saunomisen ja kortinpeluun merkeissä.
19.07.2020 Sunnuntaina palattuani Tuohisalosta tein pyörälenkin kirkolle, melkoisesta menomatkan vastatuulesta huolimatta. Ennen lähtöä yritin asentaa puhelimeeni Stravaa, koska SportTracker ei ole toiminut kunnolla uudessa puhelimessani. Stravan asennus ei onnistunut, joten kokeilin vielä ST:tä. Nyt se tallensi melkein koko reitin, vain paluumatka vähän ennen Volttia ja Ylisenmäen välillä tultiin linnuntietä. Eli jospa se tästä vähän kerrallaan paranee. Muistaakseni jotain samatyyppistä ongelmaa oli alkuksi edelliselläkin puhelimella ja ST:llä?
Myöhemmin säädin ST:n virranhallintaa puhelimen asetuksista, joten seuraavalla kerralla sen sitten näkee, että auttoiko asiaan.
Uuden puhelimen SportTracker oli kuollut heti lähdössä, toivottavasti alkaa toimimaan seuraavalla kerralla. Sykemittarista sain kaivettua vähän dataa reissusta. Reitti kulki Hyrylä itäväylää seuraillen Ruotsinkylän ohi aina Ruskeasantaan, Tikkurila, Koivukylä, Korso ja kotiin. Itäväylällä Kukkapaikan liittymässä oli tapahtunut kolari, poliisit ja palokunta oli vielä paikalla sekä yksi keulasta vauroitunut auto, turvatyynyt lauenneina :-(
Kesto 2 h 09 min, keskinopeus 13,9 km/h, kalorit 939 kcal, rasvan osuus kaloreista 28%, keski/mas syke 107/119 1/min, matka 29,87 km
En jaksanut aivan niin varhain lähteä matkaan kuin eilen, vaan lähtö venyi melkein kymmeneen ja se kostautui hikenä, sillä kuten eilenkin yhdentoista jälkeen alkoi aurinko paistamaan jo todella kuumasti. Mutta kuumuudesta huolimatta poljin Talman kautta Nikkilään ja Korson kautta kotiin.
Lähdin aamulla aikaisin eli jo puoli yhdeksän kohti Nurmijärveä. Palojoen mäki oli edelleen jyrkkä, alamäessä mittari näytti huippunopeudeksi yli 50 km/h! Ylämäki taas vei voimat ihan nollaan eikä sen jälkeen Ilvesvuoren pikkunousu kohti Myllykukkoa tuntunut enää miltään. Myllykukossa palkitsin itseni jäätelötuutilla, vaikka kioski pihalla olikin vielä kiinni.
Myllykukosta jatkoin kohti Rusutjärveä, jossa päätin kiertää Kolistimenmäen kautta enkä normaaliin tapaan ajanut suoraan Hyrylään. Mäkiä oli myös tässä vaihtoehdossa, mutta muuten mukava vaihtoehto. Hyrylästä sitten suoraan kotiin.
Juhannuksen jälkeinen maanantai oli merkattu vapaapäiväksi, joten olisi voinut pestä pyykkiä tai astioita tai katsella televisiota. Mutta remppamiehet aloittivat piikkaamisen heti kahdeksalta ja putkimies katkaisi vedet yhdeksältä :-) Niinpä lähdin pyöräilemään ja koska tuuli kävi idästä, sinnepäin lähdin.
Tällä kertaa ohitin Ahjon ajamalla sen läpi, viimeksi menin Kyllästämöntien sivuuttavaa reittiä eli Talman Activity Parkin ohi menevää tietä. Näiden poikkeamien jälkeen reitit yhdistyi, mutta kun viimeksi käännyin ensimmäisestä mahdollisesta risteyksestä kohti Korsoa, niin nyt ajelin Nikkilän keskustan läpi ja sitten lähdin Öljytietä takaisin kohti Korsoa, kiertäen tiilikirkon ohittavalle pikkutielle.
Viimeinkin tuli korkattu uusi kevyenliikenteen väylä Nikkilä - Korso -välillä. Ajelin Ahjon ja Talman kautta Nikkilään ja sitten uutta baanaa Korsoon. Kyllä oli mukava polkea, kun ohimenevät autot eivät ohita vain muutaman kymmenen sentin turvavälillä, vaan sai ajaa, vielä, todella sileää pinnoitetta pitkin.
Piti tehdä pyörälenkki jo eilen, kun ilmat ovat viime päivinä olleet melko kesäiset, en vain päässyt lähtemään eilen mutta tänään onnistui. Alikerava, Savio, Korso ja Koivukylä. Sitten Kuninkaanmäki, Kuusijärven ohi, samoin Nikinmäen ohi ja takaisin kotona.
Korson jälkeen minut saavutti läskipyörällä melko kookas kaveri ja ajoikin pian ohi. Mutta aina kun hän sai jonkin verran etumatkaa tuli liikennevalot ja hän joutui pysähtymään punaisiin ja minä sain hänet kiinni.
Näin tapahtui ainakin neljissä valoissa peräkkäin :-) Minäkin olin melko hengastynyt, mutta viimeisissä valoissa kaveri huohotti jo siihen malliin että lähellä seisovilta meinasi loppua happi :-) Kaveri kääntyi sitten Päiväkumpuun ja minä jatkoin Kuninkaanmäelle, joten en nyt tiedä selvisikö hän kotiinsa, minä ainakin selvisin :-)
Jaakkolasta Talmantietä Keinukallioon, josta oikotietä Inexille ja sitten virallista kevyenliikenteen väylää Kyllästämöntielle ja Ahjoon.
Kävin ensin Talmantieltä katsomassa Keravanjoessa olevaa patoa ja saarta, sitten ajoin vielä Porvoontielle ja poikkesin siitä Keravanjoen ylittävälle Kervavan Kivisillalle, joka on Suomen vanhin käytössä oleva kivisilta. Sieltä Keravan kartanon ohi ja Lapilan läpi takaisin kotiin.
Recent Comments