anttiekola.net

Loma alkoi ma 26.7.2021, mutta otin edeltävälle perjantaille pekkasen, joten pääsin lähtemään kohti pohjanmaata jo torstai-iltana. Ajelin suorinta reittiä rauhallisia arki-iltaisia teitä Ekolaan.
Viikonloppuna kävin saunomassa Tuohisalossa ja tiistaina odottavan toisen koronarokotuksen takia lähdin ajelemaan takaisin kohti Keravaa maanantai-iltana.
Jounin viikonloppuvapaan jäljilta häneltä jäi läppäri Lappajärvelle ja koska sitä kuulemma tarvitaan työntekoon lupauduin kuljettamaan sen ohikulkiessani Ylöjärvelle. Homma toimikin todella hyvin Ylöjärven Asuntilaan asti silllä vaikka lämpötila oli vielä myöhään iltapäivällä yli +30C, niin maantievauhdissa ajoviima viilensi sopivasti.
Mutta Asuntilasta ajelin ensin todella varovaisen Opel-kuskin perässä (pysähdyttiin tai melkein pysähdyttiin jokaisen hidastustöyssyn ja liikenneympyrän eteen ja sitten jatkettiin matkaa max 25 km/h). Opelin perässä ajajessani alkoi syylärin jäähdytyspuhallin puskemaan todella kuumaa ilmaa pohkeille ja reisille (moottorin lämpö pysyi kuitenkin puhaltimen ansiosta koko ajan normaalissa), mutta seuraavaksi jumituin Elovainiossa stopmerkin taakse, koska edessä oleva autoilija ei uskaltanut kääntyä pääväylälle ennenkuin todella pitkään autoväliin. Stopissa seisoimme varmaan yli viisi minuttia ja pyörän päällä oli todella kuumat oltavat.

Viimein pääsin auton takaa liikkeelle ja ohitustielle, mutta alle kilometrin ajon jälkeen alkoi kone nykimään, joten poistuin rampista pois moottoritieltä. Pyörä sammui sinne kokonaan ja mieleeni tuli heti Nordkapp-Gibraltar-ajosta paluu Espanjassa, jolloin pyörä sammui samanlaissa olosuhteissa eli pirun kuumassa kelissä. Silloin todennäköisesti polttoaine höyrystyi kaasuttimissa ja matka jatkui kun pyörä seisoi tienvarressa melkoisen tovin. Odottelin nytkin aikani ja kone lähdikin käyntiin, lähdin jatkamaan matkaa, mutta ennen Kolmenkulman liittymää sama peli jatkuin, mutta pääsin juuri ja juuri rampille. Nyt annoin pyörän huilata vieläkin pidempään (yli puolituntia) ja taas pääsin jatkamaan. Päätin jatkaa ainakin aluksi pienempiä teitä Lempäälään ja pääsinkin Rajasalmen sillan yli ja muutaman kilometrin siihen suuntaan, kunnes kone sammui taas.
Nyt päätin lopettaa kärsimyksen ja painoin Autoliiton sovelluksen Avunpyyntö-nappia. Nyt Autoliiitosta ei kovin paljon apua herunut, sillä neiti kertoi heti, että Pirkanmaan sijaisauto tilanne on "haastava". Hän kertoi lähtettävänsä hinurin paikalle, pyysin häntä välittämään pyynnön, josko hinuri voisi ottaa kanisterillisen bensaa, vaikka tankkauspäiväkirjan ja mittareiden mukaan sitä tankissa vielä pitäisi olla reilusti.

Kesti yli puolituntia ennenkuin hinausyhtiön henkilö soitti ja kertoi hinurin saapumiseen kestävän yli kaksi tuntia!! Ja kertoi myös, ettei heidän autot kuljeta bensakanistereita ??
Kaikessa tässä oli kulunut jo sen verran aikaa, että Jouni oli palannut lentopallopelistä, niinpä soitin ja vaivasin häntä. Hän lupasi ottaa kanisterin ja tuoda minulle bensaa, niin saisin varmistettua, ettei syynä ole polttoaineen vähyys. Juuri ennenkuin Jouni (ja kuljettajansa Pia) saapui paikalle hinurikuljettaja soitti ja kertoi että hänellä kestää vielä "jonkin aikaa" ja samalla selvisi että hän voisi tuoda kanisterilla bensaa, jos minulta löytyy käteistä rahaa bensan maksuksi :-))

Jouni tuli ja tankkiin liruteltiin 11 l bensaa, kone lähti käyntiin, ensin hiukan nikotellen mutta pian kävi jo normaalisti. Ajoimme siitä sitten PIrkkalan ABClle peräkkäin jossa tankkasin tankin täyteen. Pienen laskutoimituksen jälkeen selvisi, että tankissa oli ollut vielä yli kymmenen litraa bensaa, mutta lisäbensa kuitenkin vasta auttoi häiriön poistamiseen. Soitin hinurille ja kerroin asian selvinneen ja hän peruutti avunpyynnö Autoliittoon.
Lähdin kohti Keravaa eikä mitään häiriöitä pyörässä loppumatkalla ilmennyt. Kuitenkin rokotuksen saatuani seuraavana päivänä pakkasin tavarani autoon ja jätin Hondan miettimään tekosiaan autohalliin pressun alle. Katsotaan loman jälkeen mitä teen sen kanssa. Saatan vaihtaa sen sähköpolkupyörään!

Dneprillä ei kovin paljon tullut loman aikana ajeltua, sen verran kuitenkin, että Anssille annoin kyytiä.
Scootterilla tein kauppareissuja ja muutenkin kiertelin lähiseudulla ja perinteiseen tapaan vein sen Power Truck Shown leirintäalueen talkoolaisten käyttöön.