| « 24.5.2014 Lauantaiajelu | 10.05.2014 Äitienpäiväkukkanen Äidille » |
Jo viime HMKP:llä tuli ilmeisesti sovittua Juhon kanssa, että perinne saa jatkoa eli Kouvolaan mennään. Klo 10.00 oli treffit Vaaralan Deli ABC:llä, siitä jatkoimme moottoritietä kohti itää. Sitten 6-tietä Elimäelle, sitten vähän pienempää tietä Anjalankoskelle ABC:n pihamaalle.
Kun me saavuimme paikalle vähän vaille kaksitoista alkoi pyörille varattu parkkipaikka olla jo melko täynnä, ja pyöriä tuli koko ajan lisää. Mutta ilmeisesti kaikki sopivat jonnekkin. Meidän lähtövuoromme paraatiin oli toisessa ryhmässä ja hienon jokivarsiajelun jälkeen saavuimme Kouvolaan ja pyörät parkkiin. Siinä parkkiin jonottaessamme luulin nähneeni yhden tutun; MC Härmä aktiivin Seinäjoelta, Gold Wing-kuljettajan, mutta mentyäni tarkemmin katsomaan ei häntä enää näkynyt tai sitten tunnistin väärin.
Kuuntelimme rokinräimettä, nähtiin chearleadereiden tanssiesitys, jonkin verran puheita, syötiin makkaroita (ja jotkut ylihintaista pyttipannua), mutta lähdimme paikalta ennen kuin vanne luovutettiin, joten en tiedä missä ensi keväänä hymyillään. Juho lähti kohti Hajalaa tillaamaan koiraa, ennen Lavialla suoritettavaa puushowta, minä lähdin kohti Pohjanmaata.
Heinola, Hartola, Jyväskylä (kuulikohan Juha+perhe, kun tööttäsi miltei koko matkan Vaajakoskelta Palokkaan, kun en ollut aivan varma missä kohtaa tööttäys kuuluu parhaiten). Heinola - Jyväskylä välillä minulla oli seuraa mattamustasta Audi A3:sesta, jonka ohitin erään venetrailerin vetämän autojonon yhteydessä. Audi lähti kuin raketti jonosta perääni, kun ohitin kuuden auton jonon kerralla (Audi taisi olla neljäntenä). Ensin luulin sen ampaisevan heti ohitseni, mutta se jäi taakseni. Aina kun ohitin auton tai autojonon, niin se jäi jälkeen ja tuli sitten todella kovaa perääni, mutta ei ohittanut minua. Näin mentiin aina Vaajakosken "moottori"tielle, jossa hän meni ohitseni ja näin kuljettajan; todella nuoren näköinen nainen:?: Tunnisti varmaan maanteiden herrasmiehen ja halusi seurata minua ja ottaa oppia minun sujuvista ajolinjoistani :-D
Hirvaskankaalla tankkasin, soitin Vesalle varmistuksen, että on olutta kylmässä, sillä Hirvaskankaalta tuodut oluet saattavat hiukasen olla lämpimiä ja kuohua aluksi Tuohisaloon päästyäni.
Matkalla Hirvaskankaalta Tuohisaloon näin lymyilevän hirvenvasan muutama kilometri ennen Paavon Pirttiä. Eli notkoon laskeutuessani näin jo kaukaa hirven loikkaavan tien yli, sitten huomasin jonkin seuraavan hirveä. Luulin sitä koiraksi, mutta se jäi tienpenkkaan eikä siis ylittänyt tietä. Jarrutin (samoin teki vastaan tuleva auto), lähestyin hitaasti ja totesin olettamani koiran olevan hirven vasan, jonka voimat ilmesesti loppuivat siihen tienpenkkaan. Siinä se makasi koivet levällään, turpa maassa, silmät vain muljahtelivat. En uskaltanut jäädä vasaa tunkemaan laukkuihin tai takaritsille, sillä emähirvihän saatoin jäädä puolustamaan vasaansa, niinpä se sai jäädä sinne oman onnensa nojaan.
Tuohisalossa join muutaman Vesan viileähkön Koffin, muutaman ryypin tasku- ja saunalämminta Jamesonia ja taisi siellä Jallupullokin vilahtaa. Naudan niskaa grillattiin tosi kuumissa tunnelmissa, Kouvolan lakristista tuli muutamia mustelmia, sauna oli kuumana, jotkut kävivät jopa järvessä (jäät olivat jo lähteneet) ja sitten olikin mukava kellahtaa nukkumaan uudelle joustinpatjasängylle vanhaan mökkiin (kiitokset tästä Santulle).
Aamulla korjattiin vesipumppu, pinottiin pariin kertaan puut, haravoitiin piha ja tie ja sitten minä lähdin. Ensin Ekolaan kokeilemaan ruohonleikkurin toiminta; apuakulla käyntiin, mutta muuten toimii hyvin. Henkka tuli myös paikalle, joten opastin hälle apuakun käytön, jos muutaman päivän lataus ei elvytä leikkurin omaa akkua. Pesin vielä pyörän ja lähdin sitten ajelemaan kohti Korsoa.
Suorinta tietä eli Jalasjärvelle ja sitten 3-tietä Iittalaan, josta vanhaa tietä aina Nurmijärvelle, Palojoen kautta Tuusulaan. Tällä välillä oli jälleen tutka, nyt se oli Palojoki cityssä eli ihan siinä Aleksi Kiven synnyinmökin vieressä. Mutta kuten aina, minä ajoin rajoitusten mukaan. Sen verran häkellyin huomatessani konstaapelin seisovan liikennemerkin takana väijyssä tutkan kanssa, että en huomannut pysähtyä suojatien eteen vaikka pari lenkkeilijää oli juuri ylittämässä tietä. Tuosta rikkeestä en onneksi sakkoa saanut.
